Vappua ja sauvakävelyä!

Hyvää Vappua!

Aamupalaksi mummin munkkeja, donitseja ja teetä:) Eläköön sokerihumala heti aamusta!

En ole kovin kummoinen juhlija, täytyy myöntää. Eilenkin juhlin vappua railakkaasti kaupan simalla, makaronisalaatilla (sen tein sentään itse), makkaralla, pienillä iltatirsoilla sekä telkkaria töllötellen.
Suhtaudun pääsiäiseen, vappuun, juhannukseen ja jouluun hieman känkkäränkkämäisesti, koska niistä tulee tunne, että ne pitää jotenkin suorittaa. Pakkojuhlimista. Nou, nou. Syntymäpäivät kuuluvat muuten samaan sarjaan. Nekin lähestyy, piruvie. Onneksi viisikymppisiin on vielä muutama vuosi ja jos vain mahdollista, vietän ne Lontoossa. Syntymäpäivälahja itseltäni itselleni. Konttaan vaikka sinne:)

Asiasta alukseen, kuten sisarellani on tapana sanoa, sauvakävely. Tuo suomalaisille niin rakkaaksi tullut liikuntamuoto pomppaa tämän päivän blogini aiheeksi, koska koirien kanssa aamusella vessareissulla näin taas kerran " tyylin 14" (taas sisareni sanontoja:) tavan suorittaa kyseistä aktiviteettia. Askellus lyhyttä töpöttelyä, kädet koukussa ja sauvat liikkuivat kehon etupuolella. Sauvojen ulkoilutusta. Ei minkäänlaista konkreettista hyötyä sauvoista. Korkeintaan niskasärky, koska kädet näyttivät niin jännittyneiltä. Arghh!!!

Miksi ihmiset eivät ota selvää oikeoppisesta tekniikasta, ennen kuin alkavat harrastaa sauvakävelyä??? Siinä nimittäin on tekniikka. Useimmat pitävät sauvakävelyä luultavasti niin simppelinä juttuna, että riittää kun sauvat ottaa mukaan kävelylenkille. Trööt! Väärin. En ole sauvakävelyexpertti, ei pidä olettaa niin, vaikka paasaan asiasta, enkä ole käynyt sauvakävelykurssiakaan. Olen kuitenkin saanut opastusta henkilöltä joka on käynyt kurssin, ja lisäksi osaan lukea. Monissa lehdissä on moneen otteeseen kerrottu sauvakävelyn oikeaoppisesta tekniikasta. Luulisi, että edes vahingossa harrastajien silmiin osuisi joskus jokin artikkeli. Ilmeisesti ei.

Itse harrastin sauvakävelyä tuossa 90-luvun lopussa/2000-luvun alkuvuosina. Juuri kun laji oli tullut tunnetuksi ja yhdeltäkään lenkiltä ei selvinnyt ilman, että kuuli huudon "Hei, onks sukset unohtunu!" Hah hah. En lähtenyt soitellen sotaan, vaan otin selvää tekniikasta ennen kuin aloitin. Sain tosiaan asiantuntijalta opastusta sekä luin aiheesta. Ensinnäkin sauvojen pituuden on oltava oikea. Ei kannata ottaa niitä isoisän vanhoja suksisauvoja liiteristä. Osta ihan asianmukaiset ja oikeanpituiset sauvat. Oikean pituuden löydät, kun laitat kädet kylkiä myöten ja koukkuun 90 asteen kulmaan. Siinä asennossa sopivan pituinen sauva on mitä luultavammin oikean pituinen. Sauvojen valintaan on olemassa myös laskutoimitusperiaatteita, mutta olen huono matikassa.

Mites niitä sauvoja sitten heilutellaan? Ei ainakaan niin, että työnnät kädet hihnoihin ja otat tiukan kuristusotteen sauvoista ja huitelet niillä miten sattuu. Sauvakäveluasento on ensinnäkin hieman etuviisto, ei kävellä tikkusuorana. Sain kerran huutelut eräältä laitapuolenkulkijalta asiasta, kun huitelin ohi."Hei tyttö, selkä suoraksi!". Ryhtini on huono luonnostaan, myönnän ja tiedostan asian, mutta sauvakävelyä ei suoriteta rinta rottingilla, hieman etuviisto asento siis. Jos sauvomisen rytmittäminen tuntuu hankalalta aluksi, niin roikota sauvoja käsissäsi ja vedä niitä perässäsi. Ala sitten pikkuhiljaa ottaa käsiä mukaan ja rytmin pitäisi löytyä. Oikea käsi edessä, vasen jalka takana ja päinvastoin. Kuulostaa helpolta ja luonnollisesta, mutta ei välttämättä ole. Kädet pidetään lähellä vartaloa, ei sojotella niitä puolen metrin päässä vartalossa. Nyt TÄRKEÄ asia, jota en näe oikeaoppisesti tehtävän juuri koskaan. Sauvoja EI PURISTETA kouristuksenomaisesti! Kädet pujotetaan hihnoihin ja otetaan kevyt ote sauvasta. Kun käsi liikkuu taakse, se todellakin suoristetaan taakse, kokonaan. Eräässä tekniikasta kertovassa jutussa oli mielestäni hyvin sanottu, että pidä sauvaa kädessäsi samoin, kuin pitäisit pientä lintua. Eli hellästi, älä purista. Kun käsi suoristuu taakse, ote irroitetaan melkein kokonaan sauvasta hihnan varaan.

Siis, kun sauva on vartalon sivulla, työnnä sillä vauhtia ja vartalon takana suorista käsivarsi kokonaan ja päästä sauva melkeinpä hihnan varaan. Tämä on se juttu, miksi sauvakävely sopii erinomaisesti jos kärsii jäykistä ja särkevistä niskoista. Se rentouttaa. Minulla ei ole milloinkaan niskat olleet niin hyvässä kunnossa kuin silloin, kun harrastin säännöllisesti sauvakävelyä. Jos tököttelet sauvoilla jäykästi ja pidät ne vartalon sivuilla ja pahimmassa tapauksessa etupuolella, asentosi on jännittynyt etkä saa toivottua liikerataa, joka vahvistaa yläkropan lihaksia ja pistää veren kiertämään.

Sauvakävelyssä koko vartalon pitäisi olla mukana hommassa, jotta siitä saisi irti kaiken hyödyn.
Edellä mainitulla tavalla siis yläkroppa ja kädet. Keskivartalo pidetään tietysti "napa kiinni selkärangassa" tyylisesti kohdallaan. Alavartalossa liike lähtee lantiosta alkaen, ei pelkästään jaloista. PITKÄ askel, ei mitään tiputanssia. Polvet ja jalkaterät kohtisuoraan eteenpäin, askel rullaa kantapäästä päkiöille. Helppoa, eiks vaan!

Niin ja vielä, asfaltilla käytetään sauvoissa asfalttitassuja ja piikkejä maaston tai liukkauden mukaan. Mikään ei voita sitä hurmaa, kun asfalttitassulla tökkii vauhtia!

Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi lopetin tämän erittäin kokonaisvaltaisesti kropalle hyvää tekevän liikuntamuodon. Polvi meni paskaksi. Olen pihtipolvista tyyppiä, ja meillä on usein vaivana polvilumpion ruston pehmenemä eli kondromalasia. Kuten siis minullakin. En tiennyt vaivasta mitään, ennen kuin aloin harrastaa liikuntaa säännöllisesti, eli ensin kävelyä sitten sauvakävelyä. Säännöllisesti tarkoitti silloin 7 kertaa viikossa, noin tunnin lenkki, joskus enemmänkin. Polvipa ei tykkännyt. Sauvakävely sai aikaiseksi sen viimeisen niitin asialle, koska siinä askel on PITKÄ ja polvi joutuu ilmeisesti niin kovaan rasitukseen, että lekurin pöydälle lopun viimeksi päädyin. Polvi ei kuitenkaan kestä enää kyseistä lajia leikkauksesta huolimatta. Se oli kova paikka. Yritin kyllä jatkaa sitkeästi. Polvitukia ja ideaalisidettä metrikaupalla, mutta eikuneikunei, sitten!

Koska laji oli minulle hyvin rakas siis, kirpaiseekin nähdä näitä "muka" sauvakävelijöitä. Mummelit ja papparaiset ovat asia erikseen. Heille suotakoon kepittely ihan millä tyylillä tahansa.
Pari päivää sitten näin yhden hauskimmista sauvakävelytyyleistä. Rouvalla oli toisessa kainalossa kassi ja sauva, ja toisen käden sauvalla sohi maasta välillä vauhtia:)

Jos unohdin jotain oleellista aiheesta, luvassa on sauvakävely vol 2!