Vanharouva ja punainen sieni!

Tänään sunnuntaina herättiin sitten puoli kahdeksan maissa, taas. Martti on siirtynyt kesäaikaan ja se tarkoittaa, että ennen kahdeksaa alkaa tulla tassusta päähän. Jos yritän piiloutua peiton alle, kaveri siirtyy jalkopäähän, kaivaa jalat esille, vetää sukat jalasta (nukun mummomaisesti villasukat jaloissa) ja alkaa pureksia varpaita. On huomannut keinon tehokkaaksi. Mokoma.

Nyt voinkin bloggailla hieman, ennen töihin lähtöä. Semmoinen ihana juttu sattui perjantaina, että sain uuden keittiönpöydän. Uusivanhan, vanhauuden. Olin töissä viimeisellä asiakkaallani, joka on myös ystäväni, ja siinä imuroidessani mainitsin hänelle, että etsiskelen vanhaa, oikeasti vanhaa pöytää keittiöön. Että jos satut törmäämään tai tiedät mistä löytäisin, niin kerro. Hän sanoi, että katsoppas tuonne pikkumökin terassille. Ja siellä se oli! Minun pöytäni! Kirjaimellisesti juoksin ulos katsomaan. Oli se.

Odotteli siellä ottajaansa tai pahimmassa tapauksessa kirvestä. Pelastin sen viime hetkellä. Ystäväni piti pöydästä todella paljon, eikä olisi siitä luopunut, jos sille olisi jokin järkevä paikka löytynyt. Olivat päätyneet siihen, että pöytä saa lähteä tavalla tai toisella. Onneksi avasin suuni oikealla hetkellä.
Pöytä on oikeasti vanha. Ei ole ruuvin ruuvia, tai naulan naulaa käytetty.

Pakkasin sitten pöydän lähtiessäni autooni. Nissan Micra vm-97, tilaihme. Siitä on kuva, kun pöytä sojottaa puoliksi ulkona takakontista ja laittaisin sen mielelläni tänne, mutta antiikkikännystäni ei voi siirtää kuvia mihinkään.

Vanharouva on nyt keittiössämme. Tosin hän joutui kirurgisen toimenpiteen uhriksi, ennen kuin sopeutui täydellisesti. Pöytä on nimittäin aika korkea ja siinä on jatkopalat pöytälevyn alla, joten se korotti sitä entisestään. Tuumailin ja katselin ja päädyin sahaan. Launtaiaamuna klo 07:50, naapurit tykkäsivät varmasti. Nelisen senttiä pois ja pöytä on perfekto!

 

 

 

 

Toinenkin kiva sisustusjuttu. Löysin Kirppis Ankasta ihanan retrolampun.  Vai mitäs tykkäätte punaisesta sienestäni:)

 

 

 

Kuinka sitä voikaan olla onnellinen vanhasta pöydästä ja lampusta!
Nyt alan pikkuhiljaa valmistautua töihin lähtöön ja kuten mainitsinkin perjantain jutussani, kohde on mitä hurmaavin. Vanha puuhuvila, joka on sisustettu täydellisesti. Niin kaunis, että henki meinaa salpautua ihastuksesta. Sellaisessa työskenteleminenhän on pelkkää juhlaa!

Mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita !

Ihana perjantai ja rinsessaunia!

Perjantai-ilta. Varmaankin se paras hetki viikosta. Vapaata viikonloppua ei tosin ole luvassa, vaan työn merkeissä menevät molemmat päivät. Ei työnteko viikonloppuna juurikaan harmita, koska kohde on kauneimpia asuntoja, missä milloinkaan olen työskennellyt. Niin parasta tässä hommassa. Nimimerkillä onnellinen siivooja:)

Tänä aamun töihin lähtiessäni huomasin, että Maisa oli tapansa mukaan valinnut pehmoisen paikan unilleen. Ei taida olla hernettä rinsessan tyynyjen alla:)

Hyvää viikonloppua ja ottakaa rennosti!

Taas kerran kiviä!

Kävimme lauantaina Varisniemessä ihailemassa Hangon kauniita maisemia ja minä pääsin kiviparatiisiin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, en ole koskaan aikaisemmin käynyt Varisniemessä, vaikka melkein koko ikäni olen Hangossa asunut. En ole käynyt myöskään ikinä Russarön majakkasaarella. Jos sen reissun saisin vaikka tänä kesänä tehtyä. Tämä on se suutarin lapset ja kengät juttu varmaankin.

Kuten olen aikaisemminkin maininnut, rakastan kiviä. Kun sisareni kertoi, että Varisniemestä löytyy ranta jossa on suunnattomat määrät kauniita kiviä, nappasin reissuun mukaan sankkoja. Saalis oli kolme sankollista kauniin värisiä ja muotoisia kiviä takapihan kivikukkapenkkiin. Ei tarvitse muuten kastella, eivätkä kärsi paahteesta. Laitan penkkiin ruukuissa olevia kesäkukkia, joten takapiha ei ole ihan pelkkää kivierämaata kuitenkaan. Kukat ja kivet ovat kaunis yhdistelmä. Me like.


Pienoista valinnan vaikeutta:)

Rakas Hanko!

Pääsiäistä on saatu viettää erittäin kauniissa säässä. Aikamoisen ihanan keväistä! Sain tänään aikaiseksi siistiä takapihaa ja vaihdoin autoon vihdoinkin kesärenkaat. Pikkuisen on tärryytellyt nastoilla ajella. Kävin myöskin koiruuksien kanssa Tulliniemen rannassa. Eihän sinne koiria saisi vissiin viedä, mutta enpä ollut ainoa koirallinen ja eihän siellä näin huhtikuussa vielä hirveästi ihmisiä ole, vaikka yllättävän paljon kuitenkin.
Vaikka esittelytekstissä mainitsenkin (esittelyteksti vaihdettu, en mainitse enää:), että blogini ei tulvi ranta, meri jne. kuvia, niin jokusen kuitenkin saatan joskus livauttaa.

 

 

 

 

     

 

En yhtään ihmettele, miksi niin moni on hullaantunut Hankoon. Ovathan nämä rannat, meri ja maisemat ihan huikean kauniita! Sekä pikkukaupungin viehättävä ilmapiiri. Sitä kun on itse asunut Hangossa pienestä saakka, niin näkee kaupungin hieman eri tavalla kuin kesähankolaiset tai kakkoshankolaiset tai ne, jotka ovat aikuisina ihastuneet Hankoon ja muuttaneet tänne pysyvästi. 

 

 Minun ikäluokastani moni asuu Hangossa siksi, että vanhempamme muuttivat tänne aikoinaan. Ei siksi, että tämä on kaunis kesäkaupunki, jossa on kilometreittäin kultaisia hiekkarantoja. Vaan siksi, että täällä oli töitä tarjolla. Minunkaan vanhempani tuskin muuta miettivät Etelä-Savosta lähtiessään, kuin isoja tehtaita joissa tarvittiin työntekijöitä. Siinä eivät paljon kaupungin kauneus ja hiekkarannat vaakakupissa painaneet.

 

 Me lapset jotka olemme kasvaneet täällä, olemme tottuneet pienestä pitäen siihen, että uimarantaa piisaa. Ei se ollut mitenkään ihmeellistä. Eikös jokaisessa Suomen kaupungissa liennyt ollut samanlainen lätäkkö kuin Hangossa, missä kesäisin porskutella.

 

 Elämme jokapäiväistä elämäämme Hangossa ja meille tämä on kuin Forssa Forssalaisille (tuli ensimmäisenä mieleen?). Kaupunki muiden joukossa. Kaupunki jossa arkea on hyvä elää. Ei mikään ihmeellinen sadunhohtoinen paratiisi jossa paistaa aina aurinko. Vaikka niin sanotaankin, että Hangossa paistaa aina aurinko, niin ei muuten paista. Ihan samalla lailla ne säät vaihtelee täällä kuin muuallakin Suomessa, vaikka keskiarvot sanoisivat mitä. Koska elämme arkeamme täällä, on joskus vaikeaa tajuta miten erityinen paikka Hanko on ihmisille, jotka asuvat täällä vain silloin tällöin viikonloppuisin sekä loma-aikoina. Ja niitä ihmisiä on muuten paljon.

 

En ollut tuhlannut juuri ajatustakaan kesä/kakkoshankolaisille, ennen kuin aloin siivouspalveluyrittäjäksi. Sen myötä vasta tajusin, kuinka paljon heitä onkaan. Huikea määrä Hankoon rakastuneita, jotka asuisivat mielellään täällä ympäri vuoden, jos se olisi suinkin mahdollista. Heidän kauttaan olen oppinut katsomaan kotikaupunkiani hieman uusin silmin ja näkemään Hangon ainutlaatuisuuden tarkemmin. Toki olen aina tajunnut asuvani kauniissa ja ihanassa kaupungissa, mutta arki sumentaa kummasti aisteja. En voisi kuvitella asuvani enää missään muualla. Nuoruudessani pyörähdin muutaman vuoden poissa Hangosta, mutta takaisin oli tultava. Tämä kaupunki on koti.

 

 Hangostahan ollaan puuhaamassa nyt kovasti varsinaista loma- ja hyvinvointi/kylpylä/kokous/konferenssikaupunkia. Rakennetaan vihdoinkin se kylpylä ja uusia hulppeita asuntoja. Hankoa myös mainostetaan nykyään kaupunkina, jossa on aktiviteetteja ja kaikkea kivaa myös ympäri vuoden, ei pelkästään kesäisin. Se on hyvä asia, ainakin paikallisten yrittäjien ja työpaikkojen kannalta toivottavasti. Mutta. Rakkausasioissahan tunne on se joka sanelee, ei järki. Valehtelisin, jos en myöntäisi tuntevani mustasukkaisuutta siitä, että  kotikaupunkiamme jakamaan tulee lisää vieraita ihmisiä. Mahtuuhan tänne, mutta rakkaastaan saa olla hieman mustasukkainen.

      

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Hieman on toivottelut myöhässä, pitkäperjantaina olisi varmaankin pitänyt, mutta onhan tässä vielä suurin osa Pääsiäisestä jäljellä:)
Ihanat neljä päivää lomaa!

 

Isäntä koristeli Pääsiäisen kunniaksi:)

 

Ja minä. Pulska jänöpoika täytyy laittaa aina esille, koska tytär osti sen minulle vuosia sitten:)

 

Leppoisia ja rentoja vapaapäiviä!

 

 

Sain pinnatuolit!

 

Vanhassa blogissani, tai edellisessä paremminkin, haikailin uusien keittiön tuolien perään. No, nyt minulla on uudet tuolit! Tai vanhat, mutta uudet minulle.
Eräällä asiakkaallani oli pinnatuoli hieman syrjään sysättynä ja kysäisin mahtaisiko hän myydä tuolin minulle. Ei myynyt, vaan antoi ja haki varastosta vielä toisen samanlaisen. Ei ollut kuulemma käyttöä niille enää, joten sain viedä pois.
Aina kannattaa kysyä. Joskus sen tuloksena saattaa saada vaikkapa kivat pinnatuolit.
Vieläpä erittäin hyväkuntoiset ja maalipintakin erinomainen.

Tuolit muistuttavat paljon Tapiovaaran Fanett-tuoleja, mutta ovat kopiot. Silläpä ei väliä, ihanat ovat!
Nyt haluaisin uuden pöydän...

Voi hyvänen aika, kaikkeen sitä pitää ihmisen ruveta. Niin kuin vaihtamaan blogiaan paikasta toiseen ja yrittää väkisin muokata ulkoasua mieleiseksi, vaikka silmät roikkuu puolitangossa ja pyykit odottaa koneessa kuivumaan ripustamista. Näin klo 00:30 yöllä.
Ihan hullun hommaa.

Pakko se on lopettaa nyt. Tulee univelkaa, kun eilen yölläkin touhusin tämän blogin kanssa kolmeen saakka..ja vähän ylikin taisi mennä. Jatkan huomenna. Onneksi on monta päivää vapaata Pääsiäisenä. Blogin, blogin, blogin!:)

Öitä!

Vaihto Bloggeriin!

Olen pitkään miettinyt blogini vaihtamista Vuodatuksesta tänne Bloggeriin ja nyt sain sen aikaiseksi. Tänne houkuttelivat lähinnä runsaammat vaihtoehdot blogin ulkonäön muokkaamiseen. Pinnallista:)
Ihana tämä taustakuva! Olkoot nyt ainakin aluksi, kunhan opin Bloggerin niksit ulkoasun muokkaamiseen tai kun kyllästyn siihen. Tuollainen seinä olisi kyllä kiva...

Aikamoisen sekavalta tämä näyttää näin aluksi, mutta yrityksen, erehdyksen ja vahingon kautta edetään, eiköhän tämä tästä avaudu.

Minuthan valittiin CASA-bloggaajaksi, ja olin siitä iloinen. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että blogini ei sovellu kyseiseen formaattiin. En postaile pelkkiä sisustusjuttuja ja -kuvia vaan kirjoitan mielelläni muistakin aiheista. Haluan myöskin päättää itse, mistä kirjoitan ja milloin, joten jatkan valitsemallani itsenäisellä tiellä:)