Vanharouva ja punainen sieni!

Tänään sunnuntaina herättiin sitten puoli kahdeksan maissa, taas. Martti on siirtynyt kesäaikaan ja se tarkoittaa, että ennen kahdeksaa alkaa tulla tassusta päähän. Jos yritän piiloutua peiton alle, kaveri siirtyy jalkopäähän, kaivaa jalat esille, vetää sukat jalasta (nukun mummomaisesti villasukat jaloissa) ja alkaa pureksia varpaita. On huomannut keinon tehokkaaksi. Mokoma.

Nyt voinkin bloggailla hieman, ennen töihin lähtöä. Semmoinen ihana juttu sattui perjantaina, että sain uuden keittiönpöydän. Uusivanhan, vanhauuden. Olin töissä viimeisellä asiakkaallani, joka on myös ystäväni, ja siinä imuroidessani mainitsin hänelle, että etsiskelen vanhaa, oikeasti vanhaa pöytää keittiöön. Että jos satut törmäämään tai tiedät mistä löytäisin, niin kerro. Hän sanoi, että katsoppas tuonne pikkumökin terassille. Ja siellä se oli! Minun pöytäni! Kirjaimellisesti juoksin ulos katsomaan. Oli se.

Odotteli siellä ottajaansa tai pahimmassa tapauksessa kirvestä. Pelastin sen viime hetkellä. Ystäväni piti pöydästä todella paljon, eikä olisi siitä luopunut, jos sille olisi jokin järkevä paikka löytynyt. Olivat päätyneet siihen, että pöytä saa lähteä tavalla tai toisella. Onneksi avasin suuni oikealla hetkellä.
Pöytä on oikeasti vanha. Ei ole ruuvin ruuvia, tai naulan naulaa käytetty.

Pakkasin sitten pöydän lähtiessäni autooni. Nissan Micra vm-97, tilaihme. Siitä on kuva, kun pöytä sojottaa puoliksi ulkona takakontista ja laittaisin sen mielelläni tänne, mutta antiikkikännystäni ei voi siirtää kuvia mihinkään.

Vanharouva on nyt keittiössämme. Tosin hän joutui kirurgisen toimenpiteen uhriksi, ennen kuin sopeutui täydellisesti. Pöytä on nimittäin aika korkea ja siinä on jatkopalat pöytälevyn alla, joten se korotti sitä entisestään. Tuumailin ja katselin ja päädyin sahaan. Launtaiaamuna klo 07:50, naapurit tykkäsivät varmasti. Nelisen senttiä pois ja pöytä on perfekto!

 

 

 

 

Toinenkin kiva sisustusjuttu. Löysin Kirppis Ankasta ihanan retrolampun.  Vai mitäs tykkäätte punaisesta sienestäni:)

 

 

 

Kuinka sitä voikaan olla onnellinen vanhasta pöydästä ja lampusta!
Nyt alan pikkuhiljaa valmistautua töihin lähtöön ja kuten mainitsinkin perjantain jutussani, kohde on mitä hurmaavin. Vanha puuhuvila, joka on sisustettu täydellisesti. Niin kaunis, että henki meinaa salpautua ihastuksesta. Sellaisessa työskenteleminenhän on pelkkää juhlaa!

Mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita !