Rakas Hanko!

Pääsiäistä on saatu viettää erittäin kauniissa säässä. Aikamoisen ihanan keväistä! Sain tänään aikaiseksi siistiä takapihaa ja vaihdoin autoon vihdoinkin kesärenkaat. Pikkuisen on tärryytellyt nastoilla ajella. Kävin myöskin koiruuksien kanssa Tulliniemen rannassa. Eihän sinne koiria saisi vissiin viedä, mutta enpä ollut ainoa koirallinen ja eihän siellä näin huhtikuussa vielä hirveästi ihmisiä ole, vaikka yllättävän paljon kuitenkin.
Vaikka esittelytekstissä mainitsenkin (esittelyteksti vaihdettu, en mainitse enää:), että blogini ei tulvi ranta, meri jne. kuvia, niin jokusen kuitenkin saatan joskus livauttaa.

 

 

 

 

     

 

En yhtään ihmettele, miksi niin moni on hullaantunut Hankoon. Ovathan nämä rannat, meri ja maisemat ihan huikean kauniita! Sekä pikkukaupungin viehättävä ilmapiiri. Sitä kun on itse asunut Hangossa pienestä saakka, niin näkee kaupungin hieman eri tavalla kuin kesähankolaiset tai kakkoshankolaiset tai ne, jotka ovat aikuisina ihastuneet Hankoon ja muuttaneet tänne pysyvästi. 

 

 Minun ikäluokastani moni asuu Hangossa siksi, että vanhempamme muuttivat tänne aikoinaan. Ei siksi, että tämä on kaunis kesäkaupunki, jossa on kilometreittäin kultaisia hiekkarantoja. Vaan siksi, että täällä oli töitä tarjolla. Minunkaan vanhempani tuskin muuta miettivät Etelä-Savosta lähtiessään, kuin isoja tehtaita joissa tarvittiin työntekijöitä. Siinä eivät paljon kaupungin kauneus ja hiekkarannat vaakakupissa painaneet.

 

 Me lapset jotka olemme kasvaneet täällä, olemme tottuneet pienestä pitäen siihen, että uimarantaa piisaa. Ei se ollut mitenkään ihmeellistä. Eikös jokaisessa Suomen kaupungissa liennyt ollut samanlainen lätäkkö kuin Hangossa, missä kesäisin porskutella.

 

 Elämme jokapäiväistä elämäämme Hangossa ja meille tämä on kuin Forssa Forssalaisille (tuli ensimmäisenä mieleen?). Kaupunki muiden joukossa. Kaupunki jossa arkea on hyvä elää. Ei mikään ihmeellinen sadunhohtoinen paratiisi jossa paistaa aina aurinko. Vaikka niin sanotaankin, että Hangossa paistaa aina aurinko, niin ei muuten paista. Ihan samalla lailla ne säät vaihtelee täällä kuin muuallakin Suomessa, vaikka keskiarvot sanoisivat mitä. Koska elämme arkeamme täällä, on joskus vaikeaa tajuta miten erityinen paikka Hanko on ihmisille, jotka asuvat täällä vain silloin tällöin viikonloppuisin sekä loma-aikoina. Ja niitä ihmisiä on muuten paljon.

 

En ollut tuhlannut juuri ajatustakaan kesä/kakkoshankolaisille, ennen kuin aloin siivouspalveluyrittäjäksi. Sen myötä vasta tajusin, kuinka paljon heitä onkaan. Huikea määrä Hankoon rakastuneita, jotka asuisivat mielellään täällä ympäri vuoden, jos se olisi suinkin mahdollista. Heidän kauttaan olen oppinut katsomaan kotikaupunkiani hieman uusin silmin ja näkemään Hangon ainutlaatuisuuden tarkemmin. Toki olen aina tajunnut asuvani kauniissa ja ihanassa kaupungissa, mutta arki sumentaa kummasti aisteja. En voisi kuvitella asuvani enää missään muualla. Nuoruudessani pyörähdin muutaman vuoden poissa Hangosta, mutta takaisin oli tultava. Tämä kaupunki on koti.

 

 Hangostahan ollaan puuhaamassa nyt kovasti varsinaista loma- ja hyvinvointi/kylpylä/kokous/konferenssikaupunkia. Rakennetaan vihdoinkin se kylpylä ja uusia hulppeita asuntoja. Hankoa myös mainostetaan nykyään kaupunkina, jossa on aktiviteetteja ja kaikkea kivaa myös ympäri vuoden, ei pelkästään kesäisin. Se on hyvä asia, ainakin paikallisten yrittäjien ja työpaikkojen kannalta toivottavasti. Mutta. Rakkausasioissahan tunne on se joka sanelee, ei järki. Valehtelisin, jos en myöntäisi tuntevani mustasukkaisuutta siitä, että  kotikaupunkiamme jakamaan tulee lisää vieraita ihmisiä. Mahtuuhan tänne, mutta rakkaastaan saa olla hieman mustasukkainen.