Lopetus(ko)?

Mietiskelin tässä, että josko lopettaisin blogin pitämisen. Ei ehkä pidemmän päälle kuitenkaan ihan minun juttuni. Innostun joskus asioista kovasti, mutta jonkin ajan kuluttua saattaapi innostus hälvetä. Taitaa bloggailu kuulua tähän sarjaan.
Kiva oli kokeilla blogin pitämistä ja kirjoittaminen on mukavaa, mutta toisaalta mietin mitä kirjoittaisin ja miksi kirjoittaisin siitä mistä kirjoitan. Eiks selkeetä:)

Blogin kirjottaminen on vähän samanlainen juttu kuin Facebookissa postailu, eli kerrot sekä kuvaat elämäsi hienoja hetkiä ja juttuja. Pikkasen sillä mentaliteetilla, että katoppa näin hienosti menee mulla/meillä. Tehtiin perheen kanssa avokadopastaa, rosvopaistia ja vadelmasorbettijuustokakkua jotka nautittiin valko-puna- ja viherviinien kera kynttilöiden loisteessa, keskustellen ja naurahdellen päivän hauskoille sattumuksille. Kuva tapahtumasta tai ainakin ruuista. Totuus saattaa olla se, että kaikki söivät nakkikastiketta ja joivat joko maitoa tai Fantaa eri huoneissa telkkarien ääressä. Tai siis jos siitä oli kuva, niin luultavasti se oli totta, mutta tuskin päivittäistä. Meillä ainakin on harvinaista se, että kaikki istuvat saman pöydän ääressä ruoka-aikaan. Eihän sellaista arkikuvaa ole kiva laittaa Faceen, missä joku vetää makaronilaatikkoa lasittunut katse kiinnittyneenä tv-ruutuun. Myöntäkää pois, kilpavarustelua koko bloggailu ja kaikki muukin someilu.

Kattokaapa kun mulla on taas kerran eettinen ongelma. Tästä on tullut muuten yleinen vitsi tyttären kanssa. Hän kysyy usein onko mulla taas joku eettinen ongelma. Niitä meinaan riittää. Kun en oikein tykkää juuri tästä ilmiöstä, että jutuilla ja kuvilla kehua retostellaan oman elämän asioita ja itsekin kuitenkin teen niin jatkuvasti. Miksi??? Tai en nyt mielestäni kehua retostele, mutta laitan ne kivat jutut helposti Faceen tai kirjoittelen tänne, ihan niin kuin monetsadat-tuhannetmiljoonat muutkin. Miksi on niin tärkeätä kertoa muille ihmisille, joista suurin osa on ventovieraita, että mulla menee kuulkaas superhyperhelvetin hyvin ja elämäni on perkuleen fantastisen laiffii!!! Vaikka ei olisikaan.

Huomenna laitan Faceen kuvan Maisasta, koska hän täyttää 10 vuotta ja koirien kuvat on suloisia.

Ihminen on kummallinen olento, enkä ymmärrä kaikkia niiden aivoituksia ja kotkotuksia. Enkä ymmärrä usein omianikaan. Pidän siis ainakin tauon bloggailussa, kenties lopetan kokonaan tai luon uuden blogin nimellä "Sarkasmia ja pientä vittuilua". Tuntuisi sujuvan sen suuntainen kirjoittelu.

Näillä fiiliksillä, se on moro!